Onko EU:hun menijöitä, juna lähtee kohta

Jyrkin eurooppalainen tarina

Kasvoin mikkeliläisessä työläisperheessä. Ulkomaanmatkat ja kosketukset vieraskielisiin ihmisiin olivat hyvin harvinaisia, kuten ehkä monella muullakin ikätoverillani 1960-70 lukujen Suomessa.

Suomalaisen nuorison ja ison osan koko 1980-luvun Euroopan nuorisoa innosti ajatus eurooppalaisesta Interrail- järjestelmästä. Kuukauden kestoisella vahvasti tuetulla junalipulla sai matkustaa rajoittamattomasti Länsi-Euroopassa, myös Brittein saarilla ja Pohjois-Afrikassa.

Tämä reppureissujen mahdollisuus avasi nuoren miehen maailmankuvan pienistä ympyröistä aivan uuden äärelle. Uudet kielet, mahtavat taidemuseot, erilaiset ruokakulttuurit, elämän mittaiset ystävyyssuhteet eri maiden nuorten kanssa ja ymmärrys erilaisuuden arvokkaasta merkityksestä ”täräyttivät” tajunnan loppuelämäksi.

Useana vuonna reissasin kesäisin 1-2 kuukautta ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa. Ne olivat ehdottomasti hyvä sijoituskohde nuoren ilta- ja kesäansioille mm. siivoojana, lehtimyyjänä, betonivalimon työntekijänä, kaupan kassana ja makeistehtaalla Tukholmassa.

Kommelluksia ja kulttuurien kohtaamisiakin sattui. Kerran ihmettelimme, kun istuimme saksalaisten poikien kanssa Marrakechin kaupungissa terassilla huurteisilla ilman paitaa, että miksi meitä tuijotetaan. Muslimien menossa oleva Ramadan oli hyvä syy siihen. Tuona kesänä palasin tarkoituksella Marokosta Mikkeliin liftaamalla. Kolmen viikon mittainen peukalokyyti oli tehokas kielellinen intensiivikurssi, enkä myöhästynyt lukion syyslukukauden aloituksesta kuin yhden viikon.


1980-luvun vahvasti tuettu Interrail-järjestelmä oli fiksua ja kauaskantoista eurooppalaista integraatiopolitiikkaa. Se voitti kokonaisen sukupolven puolelleen.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on ollut paljon mahdollistaja. Itse kuulun siihen joukkoon suomalaisiapoikia, joita murrosiässä ei vielä paljon koulunkäynti kiinnostanut. Todellinen herääminen tapahtui lukiovuosina. Erityisen kiitollinen olen syvästi sivistyneelle ranskankielen opettajalleni, joka avasi kielen oppimisen lisäksi myös pysyvän kiinnostuksen kulttuuriin ja elämään kielen takana. Vahva ranskan kielen taito on antanut paljon, opettajalla on merkitystä.

Kielitaidon jatkuvasta kehittämisestä ja kansainvälisyydestä tuli iso osa aikuis- ja työelämääni.

Olen ollut kahden vuosikymmen aikana kehittämässä ja toteuttamassa mm. suomalais-virolaisia, suomalais-slovakkialaisia ja suomalais-puolalaisia rippikoululeirejä sekä lukiolaisten opintomatkoja Ranskan Lyonin ekumeeniseen Taizé- yhteisöön.

Mielestäni on tärkeää luoda ja kehittää koulutusjärjestelmää edelleen niin, että se mahdollistaa mukaantulon myös niille nuorille, jotka havahtuvat muita myöhemmin. Olen kiitollinen siitä mahdollisuudesta, jonka 1980 Interrail avasi sukupolvelleni. Se on yksi syy siihen, että haluan olla omalta osaltani edelleen rakentamassa vahvaa ja yhtenäistä Eurooppaa. Meidän tulee Erasmus- opiskelijavaihdon ja muiden hyvien ohjelmien rinnalla löytää uusia keinoja, jotta Euroopan eri maiden nuoret jo varhaisessavaiheessa pääsevät kosketuksiin toistensa kanssa. Se on paras keino rakentaa yhtenäistä, turvallista ja suvaitsevaa Eurooppaa. Se on myös Suomen parhaaksi.

Mikkelistä lähdetään yleensä Euroopan johtopaikoille, minulle riittää riviparlamentaarikon tehtävä.


- Jyrki Koivikko, interreilaaja, kouluneuvos